Toffe on aina ollut absolutisti. Kukaan ei tiedä, mistä se alkoi, eikä kukaan muista, että Toffe olisi koskaan selittänyt asiaa. ”Meitä on aina vaivannut hiukan se, että emme tiedä miksi”, sanoo hänen koulu- ja opiskelutoverinsa Peter Wetterstein. Tarinoita Toffen absolutismista riittää, ja välillä ne toistuvat suorastaan kaupunkitarinoiden lailla.
Lennart von Wendt, toinen koulutoveri kertoo: ”Kun olimme nuoria, ryyppääminen ei ollut samanlaista kuin nykyään. Varsinkin lukiolaisten piirissä se oli melko vähäistä. Toffe teki kuitenkin jo varhain täysin selväksi, ettei hän joisi ikinä alkoholia. Yritimme useasti huiputtaa hänet juomaan. Hän vain vainusi sen aivan uskomattomalla tavalla. Koskaan emme onnistuneet.”
Peter Wetterstein: ”Yritimme johdattaa Toffea kaikin tavoin rappion tielle. Oikeustieteen opiskelu oli raskasta, lukemista oli paljon, ja niinpä yleensä järjestettiin juhlat, kun olimme selvittäneet jonkin tentin. Toffe joi aina Jaffaa, ja kerran hankimme injektioneulan, jolla pystyimme ruiskuttamaan limsaan korkin läpi viinaa. Pieleen meni vain se, että seurueessa tuli kuolemanhiljaista, kun Toffe lopulta tarttui pulloon avatakseen sen. Hän alkoi välittömästi epäillä, että tekeillä oli jotain hämärää. Jos olisimme olleet itse selvempiä emmekä olisi olleet tietääksemmekään pullosta, olisimme saattaneet onnistuakin. Yritimme samaa temppua myös myöhemmin, mutta koskaan se ei onnistunut.”
Silti Toffea kunnioitettiin myös tässä asiassa. Hän ei tehnyt alkoholista koskaan mitään juttua, eikä hän puuttunut siihen, että muut joivat. Vuosien mittaan hän on myös auliisti lähtenyt kuskiksi. Peter hankki opiskeluaikanaan Saabin, ja Toffe ajoi juhlien jälkeen mielellään ystävänsä autolla kotiin. ”Toffe oli koko opiskeluajan tärkeä ja uskottu henkilö”, Peter Wetterstein kertoo.
Samaan aikaan kaikki sanovat Toffesta samaa, että hän osallistuu juhlaan aivan yhtä lailla kuin muut vaikka ei juokaan alkoholia. Mitä vilkkaammaksi seurue muuttui, sitä vilkkaammaksi muuttui Toffe. ”Mitä enemmän me juomme, sitä iloisemmaksi muuttuu Toffe”, on ilmaus, joka toistuu hivenen vaihtelevasti adjektiivin pysyessä samana.
Ystävät yrittivät pitkään löytää erilaisia tapoja laskea leikkiä asiasta. ”Kun Toffe joutui vuonna 1970 valittuna Svensk Ungdomin puheenjohtajana yöpymään Helsingissä, yritimme levittää Turussa huhua, että kyllä hän joi ollessaan kotoa poissa. Helsingissä taas sanoimme, että hän joi salaa kotona Turussa. Huhut vain lätsähtivät aika pian kuin pannukakku”, Pär Stenbäck sanoo.
Toffen sisaruksilla ja Christer Hummellstedtilla on silti mahdollinen selitys Toffen asenteeseen. ”Isän neljäkymmentävuotispäivillä [vuonna 1953 Toffen ollessa viisivuotias] tarjolla oli punaviiniä. Meille lapsille tarjottiin viiniä, joka oli laimennettu reilusti vedellä. Yksikään meistä ei pitänyt siitä, ei varsinkaan Toffe”, kertoo Björn Taxell.
Elää ja johtaa
