Pohjolaan säästöpankkiaatteen toi Carl David Skogman. Nyttemmin hän on lähes tuntematon, vaikka hän on kaikkein korkeimmat asemat Ruotsin politiikan ja kulttuurin alalla saavuttanut suomalainen.
Carl David Skogman syntyi Loviisassa vuonna 1786. Isä Jacob Skogman toimi tuolloin Loviisan kaupunkiseurakunnan kappalaisena, äidin nimi oli Maria Magdalena Starck. Carl David erottui poikkeuksellisen lahjakkaana jo Porvoon lukiossa, ja hän puhui neljätoistavuotiaana oppilaskunnan puolesta Kustaa IV Aadolfin kruunajaisia juhlistettaessa. ”Hän on erinomaisen taitava, puhuu, kirjoittaa ja lukee englantia ja ranskaa ja tietää enemmän kuin hänen pitäisi”, totesi Skogmanin perheystävä, kirjailija, dosentti ja sittempi hovisaarnaaja Mikael Choraeus.
Skogman alkoi opiskella isänsä neuvosta oikeustiedettä Åbo Akademissa. Hän asui tuolloin täysihoidossa historian professori Frans Michael Franzénin luona. Skogman suoritti tutkinnon seitsemäntoistavuotiaana vuonna 1804. Vähintään yhtä tärkeä oli kaikki se filosofia ja kaunokirjallisuus, jota hän ahmi opiskelunsa ohessa aikakauden vapaus- ja tasa-arvoihanteiden innoittamana.
Vuonna 1805 Skogman lähti laivalla Tukholmaan ja sai työpaikan hallituskansliasta. Vuonna 1811 hänet nimitettiin tuolloin 24-vuotiaana kauppa- ja valtiovaraintoimituskunnan ensimmäiseksi toimistosihteeriksi. Seuraavana vuonna hallitus antoi hänelle erikoistehtäväksi lähteä opintomatkalle Englantiin, Länsi-Intiaan ja Amerikkaan hankkimaan uusia ”isänmaalle hyödyllisiä kauppa- ja taloustietoja”. Matka kesti kolme vuotta, 1812–1815, ja sillä oli suuri merkitys paitsi Skogmanille itselleen myös Ruotsin hallituksen politiikalle.
Englantilaiset taloustieteilijät Adam Smith, David Ricardo ja Thomas Robert Malthus tekivät Skogmaniin suuren vaikutuksen. Lontoossa hän kävi talousopintojensa ohella usein seurapiirien tanssiaisissa ja päivällisillä ja seurusteli ahkerasti kauniiden neitojen kanssa. Hän toimi puoli vuotta Ruotsin apulaiskuvernöörinä Karibialla Guadeloupessa – varsinaista kuvernööriä siellä ei ollut. Hän opiskeli New Yorkissa ulkomaankauppaa, ja Philadelphiassa hän kirjoitti tutkielman siitä, miten Ruotsin tulisi organisoida valtionlainajärjestelmänsä.
Kotiin palattuaan Skogman sai hallitukselta toimeksiannoksi kuvailla Englannin säästöpankkijärjestelmää kirjallisesti. Julkaisu nimeltä Underrättelse om så kallade Besparings-Banker (”tiedonanto niin sanotuista säästämispankeista”) ilmestyi vuonna 1819, ja siihen sisältyi muun muassa ehdotus säästöpankkisäännöiksi. Julkaisua jaeltiin tuhat kappaletta eri puolille Ruotsia hallinnon ja elinkeinoelämän johtohenkilöille.
Valtiovarainministeri
Tämän jälkeen Skogman toimi lähes kaksikymmentä vuotta, 1821–1839, kauppa- ja valtiovaraintoimituskunnan valtiosihteerinä (tehtävä vastaa lähinnä valtiovarain- ja kauppaministeriä) yrittäen tällöin ohjata ja uudistaa Ruotsin taloutta. Hän loi muun muassa ensimmäisen nykytyylisen valtion talousarvion. Lisäksi Skogman toimi vuodesta 1833 alkaen kuolemaansa asti ulkomaankaupasta vastaavan keskusviranomaisen eli kauppakollegion johtajana.
Skogman seurasi aktiivisesti säästöpankkilaitoksen kehittymistä. Ensimmäisten ministerinä hoitamiensa valmistelutehtävien joukossa hän vahvisti vuonna 1821 Tukholman kaupungin säästöpankin säännöt, ja hän oli myös sen hallituksessa kolmekymmentäviisi vuotta. Sittemmin hänestä tuli säästöpankin johtokunnan puheenjohtaja.
Skogman nimitettiin Valtakunnan säätyjen pankkivaliokunnan jäseneksi (vastaa jotensakin Valtionpankin hallituksen jäsentä) vuonna 1844, ja vuodesta 1848 alkaen hän oli pankkivaltuutettu. Tässä roolissaan hän julkaisi kaksi nidettä valtionpankista ja Ruotsin yleisestä lainoitustoiminnasta.
Hankaluuksia Skogmanille aiheutti se hänen liberaali suuntautumisensa, kun valtaosa hänen hallituskollegoistaan ja ennen muuta kuningas Kaarle Juhana olivat konservatiivisia. Opintomatkansa ansiosta ja ehtymättömien opintojensa kautta hänellä oli tuntumaa talouden uusilla virtauksille. Hän ajoi ammattikuntalaitoksen lakkauttamista koko hallitusaikansa ajan, minkä vuoksi hän sai paljon vihollisia. Ammattikuntalaitos lakkautettiin vihdoin vuonna 1846, seitsemän vuotta sen jälkeen, kun hän oli eronnut ministerin tehtävästä.
Toinen Skogmanin vihollinen oli inflaatio. Hän kuvaili sen mekanismeja oman aikansa tietojen pohjalta. Hän vastasi setelien julkaisemisesta ja valtion ulkomaisesta lainanotosta. Kuninkaan toimeksiannosta hän sai järjestettäväkseen laajamittaisia vaihtokauppoja Saksassa Ruotsin vaihtokurssin tukemiseksi. Aluksi kaikki sujui hyvin, sitten huonosti. Syyt sysättiin Skogmanin niskoille, jotta kuningas ei olisi joutunut häpeään. Oppositio iski armottomasti hänen kimppuunsa, rahvas rikkoi monet kerrat hänen asuntonsa ikkunat, lehdissä julkaistiin hänestä karikatyyrejä ja ilkeitä juttuja, ja hän joutui useaan otteeseen perustuslakivaliokunnan eteen, mutta koskaan häntä ei langetettu.
Skogman ylläpiti yhteyksiä Suomeen aina kuolemaansa saakka, muun muassa veljeensä Daniel Johan Skogmaniin, josta tuli apteekkari Oulussa. Syntymäkaupungissaan Loviisassa asuvalle siskolleen Elisabet Fredrika Skogmanille hän lähetti välillä rahaa. Hän toimi Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoneuvostossa tukholmansuomalaisten edustajana.
Seuraveli ja kulttuuri-ihminen
Skogmanista tuli Ruotsin Tiedeakatemian jäsen vuonna 1826, hänet kutsuttiin Kirjallisuusakatemian kunniajäseneksi vuonna 1842, ja Ruotsin Akatemiaan hänet nimitettiin vuonna 1847 (Hans Järtan jälkeen). Hän kuului lukemattomiin muihin tärkeisiin yhteisöihin, kuten Hyödyllisten tietojen levittämisen seuraan. Hänet aateloitiin varhain, ja vanhemmilla päivillään hänet ylennettiin vapaaherrasäätyyn.
Pankkihistorioitsija Carl Rydqvist kuvaa Skogmania näin: ”Tehtävänsä yhdistettynä valtiovarain- ja kauppaministerinä hän hoiti päivisin; iltaisin hän muuttui iloiseksi seuraveljeksi ja kulttuuri-ihmiseksi, joka siteerasi ulkomuistista pitkiä pätkiä Terentiuksen tai Plinuksen, Byronin tai Shakespearen, Molièren, Rousseaun, Voltairen, Lamartinen, Guizot’n, Thiersin tai Sayn ja Chevalier’n teoksista; hän esitti kansanlaulelmia, lauluja, jopa kokonaisia oopperoita, alkaen Mozartista ja Gluckista Rossiniin ja Belliniin.”
Ruotsin säästöpankkien historiasta kirjoittanut Ingvar Körberg sanoo, että kenelläkään ei ollut kuningas Kaarle Juhanan aikana yhtä paljon vaikutusvaltaa Ruotsin valtion raha-asioihin kuin Carl David Skogmanilla. ”Skogmanin pitkällä Englantiin ja Amerikkaan 1812–1815 tekemällä virkamatkalla oli erittäin suuri merkitys Ruotsin talouspolitiikalle. Lisäksi Skogman oli erittäin kielitaitoinen, hän pystyi puhumaan kuninkaan kanssa ranskaa ja lukemaan englantilaisia tekstejä alkukielellä. Skogman oli paljon edellä aikaansa, minkä vuoksi hänen ajatuksensa kohtasivat usein vastustusta.”
Elää ja johtaa
