Kun Sparbanken Sverige pelasti Aktian

Ote kirjasta ”Ihmisen kokoinen”

Peter Storsjö [Aktian pääomahallinnon johtaja] keskusteli yhteistyömielenkiinnosta Tukholmassa 20. huhtikuuta Sparbanken Sverigen ulkomaanosaston edustajan Elsebeth Palmstiernan kanssa. Ruotsissa säästöpankit olivat selvinneet näennäisen mahdottomasta kriisistä ja hakivat nyt uusia kehityspolkuja. Handelsbanken oli jo avannut joitakin vuosia aikaisemmin konttorin Helsinkiin ja aikoi selvästikin laajentaa läsnäoloaan maassamme. Myös SE-bankenin tiedettiin tekevän tuloaan. Storsjö ymmärsi, että oli oikea hetki tutkia myös Sparbanken Sverigen mielenkiintoa.

Göran Grönroos

”Soitin välittömästi Tukholmasta Göran Grönroosille [Aktian toimitusjohtaja], ja ehdotin, että hän ottaisi yhteyttä Sparbanken Sverigen toimitusjohtajaan Göran Collertiin”, Peter Storsjö kertoo.

Kun Grönroosin piti tavata Sparbanken Sverigen toimitusjohtaja Göran Collert, tämän aikataulu todettiin erittäin tiukaksi. Sattui kuitenkin niin, että Uudenmaan säästöpankkiyhdistyksen puheenjohtajana Grönroos oli saanut kutsun Skånen säästöpankkiyhdistyksen vuosikokoukseen Landskronaan. Collert taas oli siellä yksi esitelmöitsijöistä. ”Otin yhteyttä hänen sihteeriinsä ja kysyin, voisinko tarjota Collertille lounaan Helsingborgissa samana päivänä. Collert soitti itse ja vastasi myöntävästi – sanoi kuitenkin, että hän tarjoaisi lounaan”, Grönroos kertoo.

Kun Göran Grönroos 4. toukokuuta matkallaan Landskronaan teki välilaskun Tukholmaan, ilmeni että Göran Collert tulisi kokoukseen samalla koneella. Herrat lyöttäytyivät yhteen ja alkoivat jutella. Collert oli saanut varoituksen työntekijöiltään, ja hänellä olikin strategia valmiina. Taksissa matkalla Ängelholmin lentokentältä Helsingborgiin Collert pyysi saada nähdä Aktian vuosikertomuksen ja selaili sitä näön vuoksi.

”Kysyin Göranilta Aktian tilanteesta ja sain vastaukseksi, että oli aika rankkaa. Kysyin, emmekö voisi ryhtyä yhteistyöhön. Entä jos Sparbanken Sverige tulisi mukaan Aktian omistajaksi sanotaan sadalla miljoonalla markalla. Sillä panoksellahan voisitte kai siivota pois SKOP:n osakkeet?”

Grönroos totesi että oli saanut vastauksen kysymykseensä. ”Menimme Helsingborgissa ravintolaan, jossa Collert tarjosi lounaan, ja me keskustelimme asiasta lisää ja vaihdoimme ajatuksia Suomen ja Ruotsin pankkien tilanteesta. Sen jälkeen ajoimme Landskronaan ja olimme mukana säästöpankkiyhdistyksen kokouksessa.”

Collertilla oli visionaan rakentaa pohjoismainen, säästöpankkiarvoihin perustuva konserni. Luonteva ensiaskel oli yhteistyön aloittaminen Suomen suurimman säästöpankin kanssa. Collert tunsi lisäksi Suomen säästöpankkiolot hyvin, olihan Ruotsin säästöpankkien keskuspankki Sparbankernas Bank aikoinaan tehnyt syvällistä yhteistyötä SKOP:n kanssa. Hänellä oli myös hyvät suhteet Christopher Wegeliukseen.

Kotiin palattuaan Grönroos soitti Enckellille ja kertoi Collertin ehdotuksesta. ”Patrick sanoi, että meidän sietäisi miettiä sitä. Sitten hän soitti hallituksen jäsenille, ja koska vastaus ilmeisesti oli täysin positiivinen, hän katsoi, että nyt piti toimia ripeästi. Muuten hänelle tyypillistä oli toimia lähes suinpäin. Siksi hän kehotti minua järjestämään välittömästi tapaamisen Collertin kanssa.”

Göran Grönroos joutui eroamaan toimitusjohtajan tehtävästä muutamaa viikkoa myöhemmin. Hänelle ilmoitettiin asiasta vain joitakin päiviä ennen kuin hänen seuraajansa Johan Horelli aloitti työnsä. Horelli tuli Koneelta, jossa hän oli johtanut hissidivisioonaa, 25 000 työntekijän maailmanlaajuista toimintoa. Horellilla ei ollut mitään kokemusta pankkimaailmasta.

Mandatum sai tärkeän konsultin roolin, muun muassa neuvonantajana arvioitaessa Aktiaa ja Sparbanken Sverigen kanssa käydyissä neuvotteluissa. Yksi Mandatumin konsulteista oli Björn Wahlroos.

Johan Horelli

Toimitusjohtajan vaihdos aiheutti jonkin verran hämmennystä Sparbanken Sverigen kanssa käytävissä neuvotteluissa, mutta elokuussa ne käynnistyivät jälleen, kun Mandatum ja Alfred Berg [Sparbaönken Sverigen käyttämä konsulttiyritys ]esittelivät arvionsa Aktiasta.

Mandatumin arvio, joka perustui Mika Ihamuotilan ja Lars-Olof Staffansin laatimaan tietokonemalliin, päätyi 600 miljoonan ja yhden miljardin väliseen haarukkaan eri kehitysennusteista riippuen. Alfred Berg vuorostaan sai Aktian arvoksi vain reilut 300 miljoonaa markkaa.

”Aktian omistajat olivat tuohon aikaan todella huolestuneita pankin asemasta. Minun viestini omistajille oli, että he istuivat kultamunan päällä ja että heidän ei pitäisi mennä halpaan ja päästää Sparbanken Sverigeä mukaan liian halvalla”, kertoo Björn Wahlroos.

Mandatumin selvitys kertoi, että Aktialla oli uskollinen ja hidasliikkeinen asiakaskanta. Suurella osalla asiakkaista oli käyttötili, jonne tuli palkka ja josta rahaa nostettiin. Tämä tarkoitti jatkuvaa ottolainausta ja ”ikuisia” asiakkaita. Ajan oloon asiakkaat olivat myös hyväksyneet pankkipalvelumaksut, ja edellisvuonna toteutetun suuren saneerauksen vaikutukset alkoivat näkyä. Ansaintakyky oli ensimmäisellä puolivuotiskaudella 1994 parempi kuin kukaan oli uskaltanut kuvitella.

Aktia kävi vielä syksyllä keskusteluja Ålandsbankenin kanssa. Yhtenä tavoitteena kuvattiin olevan ”suomenruotsalaisen finanssitalon” luominen.

Lopulta Aktia ja Sparbanken Sverige lähenivät neuvotteluissa toisiaan. Tähän tarvittiin kuitenkin myös henkilökohtaisen tason toimia.

”Nalle Wahlroos oli Aktian myyjänä fantasinen. Yksi ongelma oli vain se, että vastassa oli Sparbanken Sverigen pääneuvottelija Peter Carrick. Hän oli yhtä värikäs kuin Nalle, eivätkä heidän kemiansa käyneet lainkaan yksiin. Jouduin sanomaan Nallelle: ‘Sinä et saa tulla mukaan seuraavaan kokoukseen, silloin me emme pääse tavoitteeseen”, Johan Horelli kertoo.

”Johanilla ei ollut minkäänlaista kokemusta pankkialasta, ja oli rankka juttu joutua suoraan neuvotteluihin sliipattujen ruotsalaisten kanssa. Peter Carrick lähti siitä, että Aktian kanssa olisi helpompi saada aikaan edullinen kauppa, jos minä en olisi mukana. Hiukan se ärsytti, mutta periaatteessahan ongelma ei ollut minun”, Björn Wahlroos kertoo.

Prosessissa oli samaan aikaan kyse myös siitä, että panostukseen haluttiin saada mukaan suomenruotsalaiset instituutiot, nyt kaikkiaan neljätoista. ”Oli selvää, että ne eivät oikein tahtoneet uskoa Aktiaan. Ne olivat valmiit sijoittamaan uutta rahaa vain, jos mukaan saataisiin myös muita, toisin sanoen ennen muuta Sparbanken Sverige”, Horelli kertoo.

Se oli hiuskarvan varassa. Vaikein tapaus oli Oskar Öflundin säätiö. Se maksoi osuutensa vasta tuntia ennen pankin sulkemista viimeisenä antipäivänä: Peter Storsjö oli jahdannut säätiön puheenjohtajaa ja Aktian isännistön entistä puheenjohtajaa Henrik Wallgrenia ja tavoittanut tämän vihdoin joulukaupan kiireen keskeltä. Wallgren marssi suoraan pankkiin ja käytti puheenjohtajan valtuuksiaan.

Tavoitteeseen päästiin juuri ennen joulua 1994. Sparbanken Sverige ja säästöpankkisäätiöt allekirjoittivat 18. joulukuuta sitoumuksen yhteistyöstä ja samoin Aktian osakepääoman ja hallituspaikkojen vahvistamisesta. Sparbanken Sverige ja Aktia allekirjoittivat yhteistyösopimuksen 20. joulukuuta.