 |
Mikä on salaisuus?
Monissa tekniikan alan sodissa Ericssonin (ja Nokian) menestykset perustuvat paljolti pohjoismaiseen ”mielenlaatuun”. Vahvuus on kulttuurissa; ollaan valmiit rakentamaan ratkaisuja, joita kaikki voivat käyttää. Loppukäyttäjiä ovat ”mattimeikäläiset”. Tekniikan on toimittava turvallisesti, varmasti ja epädramaattisesti.
Me nimitämme arvoperustaa pohjoismaiseksi, koska se aivan ilmeisesti on kantava tekijä kaikissa Pohjoismaissa. Montesquieu paikallisti vuonna 1748 ”vapauden lähteen” Euroopan pohjoisiin maihin. Niiden karuissa elinoloissa elinedellytyksenä oli käyttää voimavaroja oli hyvin ja luottaa yksilöön.
Ankarassa ilmastossa on pakko ratkaista ongelmat itse – ja samalla olla aina valmis yhteistyöhön ja ottamaan vastaan apua. Käytännöllinen katsanto on hyödyksi – samoin vaatimaton asenne. Jakamalla omaa tietoaan saa vastineeksi tietoa muilta, jolloin omat mahdollisuudet kohenevat. Tiedon pimittäminen ei ole hyväksyttävää. Voimavarojen on oltava kaikkien käytössä.
Näin ollen luotettava ja helposti saatavissa oleva tieto on eloonjäämismahdollisuuksia vahvistava tekijä. Läpinäkyvyys, asiallisuus ja kielellisten koukeroiden välttäminen tarjoavat paremmat edellytykset. Ihmisryhmällä on hallussaan enemmän tietoja ja kykyjä kuin yksittäisellä ihmisellä.
Kun lähtökohta on tämä, päädytään luontevasti open source ajatteluun ja näkemykseen, että patentteja ja immateriaalioikeuksia on käsiteltävä oikeudenmukaisella, kohtuullisella ja syrjimättömällä tavalla, niin kuin FRAND-ehdoissa on kuvattu.
”Kaikkien pitää pysyä mukana” on iskulause, jota käyttävät merkityksettömin vivahde-eroin Ruotsin molemmat poliittiset rintamat. Kun Carl-Henric Svanbergista tuli Ericssonille toimitusjohtaja, joka todellakin panosti johtamiseen, ei ollut kovinkaan hämmästyttävää, että hän perusti kaiken juuri tähän. Kyse on siitä, että kaikki on saatava mukaan kohdistamaan kaikkien energia samaan suuntaan. Onnistuakseen johtajan täytyy olla osa omaa sanomaansa ja elää sen mukaan.
Tulevaisuus?
Jos kaikesta siitä huomiosta, mitä osoitamme pohjoismaisia televiestintäsankareita kohtaan saa kuvan, että luulemme heidän olevan fiksumpia kuin tekniikan alan kollegansa muualla maailmassa, käsitys on väärä. He eivät ole yhtään fiksumpia tai vähemmän fiksuja kuin muut. Sen sijaan he ovat kerta toisensa jälkeen onnistuneet ratkaisemaan televiestintäalan ongelmia tosi paikan tullen parhaiten.
Niin kuin olemme kirjoittaneet, kyse on siitä, että he ovat hakeneet ratkaisuja vankalta pohjalta. Tämä asenne on auttanut heitä myös kiiretilanteissa. Tästä esimerkkejä ovat SRA:n kyky täyttää yhdysvaltalaisen AMPS-tekniikan vaatimukset 1980-luvun alussa sekä Ericssonin ja Nokian kyky kehittää pieniä GSM-puhelimia – menetelmällä, josta nokialainen Heikki Ahava käyttää nimitystä quick and dirty.
Ericsson ja Nokia ovat kerta toisensa jälkeen löytäneet ratkaisuja, jotka ovat sovittaneet eri järjestelmiä ja lähestymistapoja toisiinsa. Ericsson on tehnyt tätä maailmanlaajuisesti sata vuotta, Nokian toiminta perustuu Suomessa satavuotiseen perinteeseen, jonka on luonut maan lukuisien pienten puhelinyhtiöiden keskinäinen kilpailu. Kun Tanskan Fynin kunnallinen puhelinyhtiö teki vuonna 1982 opintomatkan Suomeen, sen edustajat saivat todeta, että maailman noin 300:sta rekisteri- ja linjasignaalijärjestelmästä oli Suomen televerkossa käytössä 130.
Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Yhdysvaltain kulttuuria leimaisi luovuus, yritteliäisyys ja dynamiikka, mutta televiestintäajattelussa on voittanut pohjoismainen malli. Amerikkalainen asenne edistää yksittäisajattelua, lyhytnäköisyyttä ja suljettuja ja patentteihin suljettuja ratkaisuja. Pohjoismainen asenne edistää yhteistyönäkemystä, kaukonäköisyyttä ja avoimuutta.
Tarkoittaako tämä sitä, että pohjoismainen malli voittaa myös tulevaisuudessa?
Tämä riippuu pohjoismaalaisista itsestään. Mikään ei sano, että tähän saakka menestystä luoneet ratkaisut, tuotteet ja liiketoimet loisivat menestystä myös huomenna. Sen sijaan jokainen uusi voitto on hankittava uudelleen. Työtapoja on harkittava alituiseen uudelleen.
Ericssonin suurin riski voi olla siinä, että monella alkaa maailmanlaajuisen johtamisen ja vakaan kannattavuuden jakson jälkeen hiipua polte. Näin on käynyt ennenkin. Viimeksi serkukset siirsivät kellarifirman kaupungin toiselle puolelle ja valloittivat maailman uudestaan. Vaan kuka takaa, että uusi kellarifirma olisi valmiina?
Kaukonäköinen voittaa lyhytnäköisen. Avoimuus voittaa protektionismin. Yksinkertainen voittaa mutkikkaan. Sellainen johtajuus on vahvempaa, joka lähtee siitä että kaikkien on pysyttävä mukana, kuin sellainen joka ottaa mukaan vain harvat ja valitut. Kulttuuri voittaa strategian.
Svenolof Karlsson Anders Lugn
Elää ja johtaa
